Äityis on yksi elämän merkittävimmistä tehtävistä. Äidiksi tulemista voidaan hyvin kuvailla myös lahjaksi, onneksi ja siunaukseksi, vaikka äityis ei aina olekaan helppoa.
Äitiyteen liittyy monenlaisia tunteita. Esimerkiksi rakkautta, iloa, riemua, kiitollisuutta ja onnea. Toisaalta siihen voi liittyä myös riittämättömyyden, avuttomuuden, syyllisyyden, huolen, häpeän ja myös vihan tunteita. Kaikki nämä tunteet ovat yhtä inhimillisiä, mutta viimeisten käsitteleminen on edelleen vaikeaa, koska äiti-myytti elää niin voimakkaana. Äidin pitäisi vain jaksaa hymyillä ja olla positiivinen. Kuitenkin äiti on myös vain ihminen.
Äitiyteen, jos mihin on ladattu valtavasti paineita. Siitä syystä me äidit tarvitsemme erityisesti tiloja ja paikkoja, joissa voimme myös jakaa niitä äitiyden nurjia puolia: huonoja aamuja, väsymystämme, rimanalituksia ja suuria ja pieniä huolia ilman pelkoa tulla tuomituksi. Meidän on tärkeää muistaa olla armollisia niin itsellemme kuin muille äideille.
Sen armollisuuden ohella muistetaan kuitenkin se, että meillä on vastuu lapsistamme. Lapset ovat annettu meille lahjaksi, he ovat tulevaisuutemme. Ei siis sallita meiltä itseltämme, mitä tahansa käytöstä lapsia kohtaan. Tarvittaessa haetaan apua ja muistetaan, että jokainen päivä on myös mahdollisuus uuteen alkuun.
Äitienpäivänä on tärkeää muistaa myös heitä, joissa jo itse äitiys herättää kipeitä tunteita. Äiti on yksi maailman kauneimmista sanoista, mutta se sana voi myös viiltää, satuttaa ja tuottaa surua. Ei siis tänä päivänä unohdeta myöskään heitä, jotka eivät esimerkiksi voi tulla äideiksi ja niitä äitejä, jotka ovat menettäneet lapsensa.
Äitiyden lisäksi haluamme tänään juhlistaa myös äidillisyyttä, joka itsessään ei edellytä äitiyttä. Haluamme juhlistaa äidillisyyden voimaa, joka hellii ja hoivaa satutettua, nostaa syliin itkevän, puhaltaa haavaa ja kohtaa fyysisen tai henkisen halauksen tarpeessa olevan. Äitienpäivä on joka päivä ja niin myös äidillisyyden, niiden voima ylläpitää elämää
